Oon taas venyttäny tätä mun postausta jo pari päivää. Mun piti tehä tätä jo sunnuntaina ja sit taas maanantaina ja jne.. No vihdoin ja viimein jaksoin alkaa taas näpyttämään :)
Mua alkoi niin pännimään viikonloppuna mun hiukset. Ne on täynnä kakshaarasia, ne on koko ajan sotkuiset ja väri ei oo yhtään sinne päin, mitä sen haluisin olevan. Okei, vaaleat hiukset on nyt siedettävän väriset ku oon tehny pari kertaa hopeahoidon tässä pienen ajan sisään. Kävimme sitten Prismassa Nikon kanssa ja päätin vähän ehostaa näitä mun kauniita kutrejani värjäämällä mun alimmaiset tummat hiukset. Olin vähän kahden vaiheilla jatkaisinko tumman ruskean linjalla vai pitäisikö oikein repäistä ja vaihtaa mustaan väriin. Päädyin sitten mustaan, sillä olen tässä vuosien varrella tullut siihen tulokseen, että tuo tumman ruskea väri pysyy siinä kauniin tumman ruskeana vain muutaman viikon ja sitten se haalistuu. Päätin myös kokeilla tällä kertaa tuota mousse väriä, sillä ystäväni Marjut oli kokeillut tuota tekniikkaa vähä aikaa sitten ja kehui, että se oli helppo levittää.
Suoritin värjäysoperaation sunnuntaina ja hyvähän siitä tuli :) Pelkäsin, että musta olisi liian tumma, mutta musta väri olikin ihan kiva ja se toikin jotenkin kivan säväyksen mun hiuksiin.
Viikonlopun aikana sain myös muutakin aikaan nm. murtaa varpaani. Olin innokkaana hakemassa rikkalapiota, mutta se jäikin siihen kun potkaisin kömpelyyttäni varpaani oven kynnykseen. Siinä vaiheessa ketutti niin paljon, että meinasin heittää hanskat nurkkaan, mutta marttyyrina hain sen rikkalapion ja suoritin asian loppuun. Päivän mittaan kun kävelin edes takaisin varpaaseen sattui aivan suunnattomasti. Illalla tsekkasin varpaan, että mikä sitä nyt vaivaa niin eiköhän koko varvas ollut ihan musta ja kun sitä kivasti vääntelin niin sattui niin prikullisen paljon. Säästin teidän silmänne enkä lisännyt kuvaa tästä mielekkään kauniista varpaasta :D Onneksi se ei nyt enää satu juuri lainkaan paitsi jos astun jotenkin hassusti.
Täytyy nyt taas valittaa siitä, miten jotkut ihmiset osaavat ajaa tuolla liikenteessä. En nyt sitä tarkota, että itse olisin täydellinen kuski, enkä tekisi koskaan mitään virheitä, mutta tänään noita toisten mokia tuli jotenkin harvinaisen paljon, että pisti oikein vituttamaan pännimään. Aluksi kun lähdin koulusta ja olin kääntymässä vasemmalle niin eiköhän siellä, mihin olin kääntymässä, niin joku pappa kivasti pysähtynyt keskelle ajokaistaa odottamaan muita autoja. Onhan se kiva, että osaa ryhmittyä oikein, mutta ei sitä niin konkreettisesti tarvitse tehdä, että valtaa sitten sen vastaantulevienkin kaistan. No Mazda mahtui juuri ja juuri siitä välistä menemään. Pappa katsoi vihaisena kun päästin pieniä ärräpäitä ja hän varmaan tajusi, että ne vihanpidot oli tarkotettu juuri hänelle. Puolessa välissä matkaa sitten tuli sitten vastaan traktorikin. Kaikkien rakastamat tientukkijat. Täällä maaseudulla niitä tulee vastaan melkeinpä valehtelematta joka päivä ja eiköhän ne tule juuri siinä vaiheessa tientukkeeksi kun autoja tulee vastaan, etkä meinaa päästä millään ohitse.. No kun olin sitten tästä selvinnyt niin eiköhän edelle ajanut tukkirekka. Siinä vaiheessa meinasin jo, että ajanko tämän auton mettään kun ei tästä näytä tulevan hevon paskaakaan. Anteeksi kiroiluni. Meinasin jo kirota rekatkin sinne jonnekkin, mutta vähän ajan päästä tajusin, kun rekka lähtikin ajamaan toista kaistaa, että joku kiva kansalainen ajoi siellä 80 km/h nopeutta, 100km/h rajoituksen alueella.. Oli aika mielenkiintoinen näky kun tukkirekka, jolla on siis 2 vaunua(?), jotka täynnä tukkia ja tuulee aivan mielettömästi lähtee henkilautosta ohi mutkaan.. Pissat housussa katsoin sitä näytelmää ja rukoilin, ettei autoja tulisi vastaan. Mutta eikö niille &%*# autoilijoille tule mieleen, että taidampa ajaa pikkasen liian hiljaa, jos tukkirekka ohittaa sut. No eipä näköjään. Eikä ongelma ollut autossakaan, kun auto oli tämän vuoden puolelta oleva tehopakkaus. Isääni lainatakseni tässä kohtaa: "Menkööt kotionsa nukkumaan, ettei tarttis täällä nukkua". Vihdoin ja viimein päästyäni kotiin olin onnellinen, että olin a) vihdoin päässyt kotio saakka, ja b) pääsin kotiin ehjin nahoin.
Olipas taas valitus virret, mutta kyllä helpotti pikkasen avautua :D
Eipä mulla muuta valitettavaa ole tällä kertaa :P Katsoo jos jaksan vielä tänään tehdä jonkun järkevän aihe postauksenkin
Siihen mennessä Hejdå!
♥: Taizu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti