Meinasin jakaa teillekin ilouutisen, jota itse olin todistamassa pari viikkoa sitten.
Rakas kummisetäni ja hänen avovaimonsa menivät naimisiin 18.8.2012 Salon kirkossa :)
Nämä olivat siis ensimmäiset häät, joihin olen osallistunut. Tunteet olivat tottakai pinnalla,
sillä tätä tapahtumaa oli koko suku odottanut jo pitkään. Pariskunta ei siis ole mitään kaksikymppisiä ja
siinä se vasta onkin. Niin monen vuoden jälkeen ja monen kumppanin ja monen eron jälkeen he vihdoin lyösivät
toisensa ja päättivät jakaa elämänsä toistensa kanssa.
Itse jännitin tätä päivää varmaan siitä lähtien kun kutsu pamahti postilaatikkoon. Tulimme nikon kanssa jo
edeltävänä päivänä (perjantaina) äitini luoksi, ettei lauantaina tulisi liian kiire. Äitini kävi meikkauksessa että kampaajalla lauantai aamuna ja minä sain tyytyä pelkkään kampaajaan. Loppujen lopuksi meille äidin kanssa tuli sittenkin kiire, sillä lakkasin äitinikin kynsiä 10 min ennen kuin piti lähteä .. :D
Pojat ( Tommi ja Niko) seurasivat vierestä kuinka juoksimme ympäritaloa hädissämme kun emme saaneet mitään aikaiseksi ja kiire oli kova.
Tältä näytin siis loppujen lopuksi parin tunnin valmistelun jälkeen :D Sori ei oo mikään edustuskuva ja plussana äitini heiluu takana. Olimme ajoissa pihalla odottamassa taxia, jonka kyydissä istuivatkin jo mamma ja pappa :)
Päästyämme kirkon eteen ja kummisetäni asteli laittautuneena ja viimosen hienot vaatteet päällä. Minä tietenkin herkistyin samantien ja ensimmäiset kyyneleet pääsivät valloileen. Siinä vaiheessa sen tajusi, että kyllä se on totta :)
Kirkkojuhla oli todella hieno ja varsinkin Riinan (Timon vaimo) sisääntulo kirkkoon oli aivan uskomaton ja sitten pillitettiin yhdessä äidin kanssa. Koko seremonia meni siinä sumeilla silmillä katsellen, sillä oli se vain niin kaunista, ei tähän voi mitään muuta sanoa!
No kun seremonia oli loppunut ja porukka oli päässyt pihalle, hääpari asteli kirkosta saippuakuplien saattamilla. No arvaattekos mitä minä tein? Ei varmaan tarvitse edes sanoa :D
Häävastaanotto (onko se sen niminen juttu?) oli sitten Perniössä, johon siis mentiin yhteisbussilla. Jopa bussissa alkoi niin hyvä tarjoilu, että bussissa jo osasin veikata, että juhlat olisivat samanmoiset ;)
Hääpaikalla sitten odoteltiin pieni hetki, että juhlakalut saapuisivat ja eihän siinä mennytkään kuin tovi kun pappan volvo päräytti pihaan tyylikkäästi.
Kun hääväki oli vastaanotettu ja onnittelut oli lausuttu ja halaukset oli annettu oli aika siirtyä sisälle. Ensimmäisenä oli vuorossa syöminen. Ruoka oli hyvää ja tarpeeksi :) Ruuan jälkeen sitten olikin hääkakun leikkaus ja perinteisesti se jompikumpi paukauttaa jalalla maahan ensimmäisenä kakunleikkauksen jälkeen määrää kaapin paikan kotona :D
Voitte sitten uskoa kumpi voitti. Timo huijarien mestari meni kiinnittämään Riinan huomion johonkin muuhun ja siinähän se sitten oli. Timo olisi tämän mukaan se joka määrää marssin, mutten sitten tiedä tapahtuuko tämä.. :D
Kun kakut ja kahvit oli saatu naamaan oli sitten vähän ohjelmaa. Oli taikuria, hääparin lahjojen huutokauppaamista sen semmoista pientä :) Lopuksi sitten oli vielä kimpun- ja sukkanauhan heitto. Olinhan minäkin kimppua pyydystämässä, mutta maailman lyhimpänä ihmisenä, en sitä saanut, kun taas äitini maailman toisiksi lyhin ihminen oli onnekas ja nappasin voiton :D
Häätanssi oli yhtä kosketusta ja kameroiden salamat välkkyivät kuin ilotulitteet. Siinä näki kuinka paljon ihminen voi toista rakastaa.. Ah, alkaa melkein taas itkettämään kun muisteleekin, kuinka kaunista ja koskettavaa kaikki olikaan.
Loppu illasta meille esiintyi Esteri. Olin siis joskus kuullut kyseisestä tanssilava-bändistä ja voin kyllä myöntää, että
hyvin meni. Lopuissa biiseissä kaikki tanssivat innoikkaina lavan edessä. Morsiammen ja äitini myötä saimme kuulla myös todella iskevän biisin, mitä siis nämä kaksi kuuntelevat/laulavat AINA kun ovat maistaneet hieman aikuistenjuomaa.
Tästä voitte mennä kuuntelemaan tämän jokaisen bileiden bilebiisin.
Kun Esteri oli poistunut lavalta oli estraadi vapaa kaikille halukkaille elikkäs KARAOKEA!
Laulettiin siinä sitten aamukolmeen, jonka jälkeen kaikki olisivat vielä halunneet jäädä juhlimaan jopa vanha äitini.
Sain lopulta yli puhuttua äitini kotiin nukkumaan. Pääsimme Perniön metsistä bussilla takaisin Salon keskustaan,
mutta meidän epäonneksemme kello oli sopivasta 3.30-4.00 joten taksia oli turha saada. Pikkuveljeni soitti sitten
kavereita läpi ja yksi suostui sitten ottamaan meidän kyytiin ja heittämään meidät kotiin :D
Huomis aamulla ei sitten ollutkaan enää niin hohdokas olo vaan todella karmea..
Noh onneksi tuollaisia juhlia on todella harvassa niin kuntokin säilyy.
Tässä vielä pari kuvaa juhlista:
Tässä vielä pieni video loppuun :) Eihä siin menny ku neljä tuntia ku toi video lataantu :D
♥: Taizu